‏ Psalms 142

1Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. {142:2} Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. 2{142:3} Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. 3{142:4} Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. Polulle, jota minä käyn, he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

4{142:5} Katso minun oikealle puolelleni ja näe: ei kukaan minua tunne. Ei ole minulla pakopaikkaa, ei kukaan minun sielustani välitä. 5{142:6} Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. 6{142:7} Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. 7{142:8} Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.

Copyright information for FinPR
The selected Bible will not be clickable as it does not support the Vocabulary feature. The vocabulary is available by hovering over the verse number.