Psa 49 | FinPR | STEP | Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {49:2} Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,

‏ Psalms 49

1 Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. {49:2} Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki, 2 {49:3} sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät. 3 {49:4} Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä. 4 {49:5} Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen. 5 {49:6} Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?

6 {49:7} He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan. 7 {49:8} Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. 8 {49:9} Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, 9 {49:10} että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. 10 {49:11} Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. 11 {49:12} He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. 12 {49:13} Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. 13 {49:14} Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. Sela. 14 {49:15} Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.

15 {49:16} Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela. 16 {49:17} Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu. 17 {49:18} Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä. 18 {49:19} Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä, 19 {49:20} täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe. 20 {49:21} Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.