‏ Bar 4

Jerusalem valittaa ja saa lohdutuksen.

1Viisaus on Jumalan käskyjen kirja, laki, joka pysyy iankaikkisesti. Kaikki, jotka pitävät siitä kiinni, saavat elää, mutta ne, jotka sen hylkäävät, kuolevat. 2Käänny Jaakob, ja tartu siihen, vaella kirkkaudessa, joka sen valosta lähtee. 3Älä anna kunniaasi toiselle äläkä etuuksiasi vieraalle kansalle. 4Autuaita olemme me, oi Israel, sillä me tunnemme, mikä on Jumalalle otollista. 5Ole turvallisella mielellä, kansani, sinä, jossa Israelin nimi säilyy. 6Teidät on myyty pakanoille, ei kuitenkaan tuhoutuaksenne; koska te vihoititte Jumalan, on teidät annettu alttiiksi vihollisille. 7Sillä te herätitte hänen kiivautensa, hänen, joka teidät teki, kun uhrasitte riivaajille ettekä Jumalalle. 8Te unhotitte hänet, joka teidät synnytti, iankaikkisen Jumalan, ja teitte murheelliseksi myös kasvattajanne, Jerusalemin. 9Sillä tämä näki Jumalan vihan tulevan teidän päällenne ja lausui: Kuulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, sillä Jumala on tuottanut minulle murheen. 10Poikani ja tyttäreni minä olen nähnyt vietävän vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata. 11Sillä minä kasvatin heitä ilolla, mutta itkulla ja murheella minä lähetin heidät pois. 12Älköön kukaan iloitko minusta, joka olen leski ja niin monen hylkäämä. Minä olen jäänyt yksin lasteni syntien tähden, koska he poikkesivat pois Jumalan laista, 13eivät välittäneet hänen säädöksistään, eivät vaeltaneet Jumalan käskyjen teillä eivätka astuneet hänen vanhurskaan kasvatuksensa polkuja. 14Tulkaa, te Siionin ympärillä asuvaiset, ja ajatelkaa, kuinka minun poikani ja tyttäreni on viety vankeuteen, jonka iankaikkinen antoi heitä kohdata. 15Sillä hän lähetti heidän kimppuunsa kaukaisen kansan, röyhkeän ja outokielisen kansan, joka ei hävennyt vanhusta eikä säälinyt lasta, 16vaan vei leskeltä hänen rakkaat poikansa ja riisti yksinjääneeltä hänen tyttärensä. 17Mutta minä - kuinka voisin minä teitä auttaa? 18Hän, joka on antanut onnettomuuden tulla, hän on vapahtava teidät vihollistenne kädestä. 19Lähtekää pois, lapseni, lähtekää pois, sillä minun täytyy olla hyljätty ja yksinäinen. 20Olen jo riisunut pois onnen puvun ja verhoutunut rukoilijan säkkiin; minä tahdon huutaa Iankaikkisen puoleen elämäni päivät. 21Olkaa turvallisella mielellä, lapset, huutakaa avuksenne Jumalaa, niin hän on pelastava teidät mahtavan vallasta, vihollisten kädestä. 22Sillä Iankaikkiseen minä olen pannut toivoni teidän pelastumisestanne, ja niin on minun osakseni tullut ilo Pyhältä, sen laupeuden tähden, joka on pian tuleva teidän osaksenne Iankaikkiselta, teidän vapahtajaltanne. 23Minä kyllä lähetin teidät pois murheella ja itkulla, mutta Jumala on antava teidät takaisin minulle, iankaikkiseksi iloksi ja riemuksi. 24Sillä niinkuin nyt Siionin ympärillä asuvaiset ovat nähneet, kuinka teidät vietiin pois vankeuteen, niin he pian saavat nähdä pelastuksen, jonka teidän Jumalanne lähettää, joka tulee teidän osaksenne suurella kunnialla ja kirkkaudella Iankaikkiselta. 25Lapseni, kestäkää kärsivällisesti viha, jonka Jumala on pannut teidän päällenne. Vihollinen on ankarasti sinua ahdistanut, mutta sinä saat pian nähdä hänen tuhonsa, ja sinä saat astua jalkasi hänen kaulalleen. 26Minun hemmoiteltujen lapsieni oli kuljettava koleita teitä, heidät vietiin pois niinkuin vihollisten ryöstämä karjalauma. 27Olkaa rohkealla mielellä, lapseni, ja rukoilkaa apua Jumalalta, sillä hän, joka antoi tämän tapahtua, on muistava teitä. 28Sillä niinkuin ennen teidän mielenne pyrki harhautumaan pois Jumalasta, niin nyt käännyttyänne etsikää häntä kymmenkertaisella innolla. 29Sillä hän, joka toi onnettomuuden teidän päällenne, hän tuo teille iankaikkisen ilon, tuo teille pelastuksen. 30Ole rohkealla mielellä, Jerusalem: hän, joka on antanut sinulle nimen, hän on sinut lohduttava. 31Onnettomia ne, jotka sinua rääkkäsivät ja iloitsivat sinun lankeemuksestasi! 32Onnettomia ne kaupungit, joita sinun lastesi täytyi palvella! Onneton se kaupunki, joka otti sinun poikasi! 33Sillä niinkuin se iloitsi sinun lankeemuksestasi ja riemuitsi sinun häviöstäsi, niin se on sureva omaa autiuttansa. 34Ja minä otan siltä pois väenpaljouden iloisen pauhinan, ja sen korskeus muuttuu murheeksi. 35Sillä sen päälle tulee tuli Iankaikkiselta, pitkäksi aikaa, ja se on oleva riivaajien asuinsija kauan aikaa. 36Nosta silmäsi päivän koittoa kohti, Jerusalem, ja katso iloa, joka sinulle tulee Jumalalta. 37Katso, lapsesi tulevat, jotka sinun täytyi lähettää pois, he tulevat, kokoontuen päivän koiton ja päivän laskun ääriltä, Pyhän käskystä, iloiten Jumalan kunniasta.